Kysyntäjousto alkoi vyöryä ehkä noin viitisen vuotta sitten mielenkiintoisena menetelmänä tasapainottamaan tuotantoa ja kulutusta.
Tämä on siis alusta asti ollut menetelmä, jolla helpotetaan sähköntuottajan ongelmia.
Nyt se alkaa olla aika valtavirta termi jota lähes kaikki toimijat pitävät ratkaisuna tietysti tuohon alkuperäiseen ongelmaan, mutta myös uuden liiketoiminnan lähteenä ja kulutuspäässä isona ansaintamahdollisuutena.
Tähän liittyy ristiriitoja lähinnä siksi, että se kilpailee menetelmänä energiansäästön eli kuluttamatta jätetyn sähkön kanssa. Toisaalta korvaukset ovat mitättömiä verrattuna siihen, että sähkö jätetään käyttämättä.
Jotta kysyntää voidaan joustaa pitäisi siis olla ylimääräistä kuormaa tarjolla mistä katkaistaan sähköt kun on tarve joustaa. Ja jos energiatehokkuutta halutaan optimoida niin AINA kun mahdollista niin kulutus pitäisi olla pois päältä, eli tehokkaassa ympäristössä ei pitäisi olla kuormia tarjolla mitä katkoa.
Aikasiirtona teknistaloudellisesti voisi olla järkevää siirtää laitteiden kulutusta siten, että maksimi teho pysyisi mahdollisimman alhaalla. Sähkön hintaperusteet alkaa siiirtymään enemmän maksimiteho perusteiseksi ja on siksi järkevää pitää teho minimisään.
Asia olisi toinen, jos korvaukset kysynnän joustosta olisivat korkeammat tai jos tehot olisivat niin isot, että voisi osallistua laajemmin kysynnän joustomarkkinoille.
Hypetyksessä on samankaltaisuuksia, kun oli aurinkosähkön verkkoonsyötön korvauksessakin.
Alkuun kohistiin isosta mahdollisuudesta ansaita ennenkuin selvisi, että korvaukset ovat niin pienet, ettei hääppöisiä ansainta mahdollisuuksia ole tarjolla.
Kiistatonta on tietysti se, että tarve joustamiselle on ilmeinen, jotta tuotanto ja kulutus saadaan tulevaisuudessa tasapainoon. Mutta ei se mikään liiketoiminnan tai ansainnan paikka ole vielä ennenkuin tulee se paljon mainostettu energiamurros, joka poistaisi mahdollisesti esteet lähienergian laajamittaiselta hyödyntämiseltä.
Saapa nähdä miten käy.
Comentários